Keväällä yhden miehen toimituksemme lupaili hyvää sanottavaa satunnaisblogista, hän oli väärässä.
Emme keksineet mitään hyvää sanottavaa, kaiken kaikkiaan kävimme yhdessä läpi noin kolme blogia ja totesimme, että mielenkiinnon puute on aika sopiva sana sille missä pääkoppamme on tällä hetkellä.
Se, että jaksoimme katsoa peräti kolme blogia ja niitäkin keskimäärin kolmetoista sekuntia on erittäin huolestuttavaa. Se jopa voisi kuvastaa sitä, että maailmamme on erittäin tylsä, arkinen, mitäänsanomaton, öö, niin no ymmärrätte mitä tarkoitan, sorrun koko ajan siihen - siis me sorrumme...

Näin ollen Freudilainen tutkijakuntamme ottaa haasteen vastaan ja siirtyyyyyy, ei, ei, ei sinne.


 No olipahan sekin lähellä...

Niin siis siirtyy kohti blogilistan valloittamatonta huippua ja aikoo lähteä laskemaa ylhäältä alas - ja siis miksi näin? Alhaalta ylös laskeminen on erittäin vaikeaa, näinhän meille opetettiin jo aikoinaan alakoulun matikan tunnilla.

Alamme siis aivoituksen alkeet Pinseristä.
-Siis ei nyt vai, miksei? aijaa, no sehän pitää hoitaa ensin alta pois.
No antaa tämän sitten hieman odottaa, hei mihin mä nyt oon menossa?